Torron suo - The swamp of the Torro's village
Lapsuudessani ei käyty soilla. Suot olivat pelottavia paikkoja, joihin uppoaa ja joihin ruumiit on kautta aikojen upotettu. Suosta nousivat noidat ja siellä oli pelottava usva, jonka taakse kätkeytyi kaikki outo. Koulukirjoissakin kerrottiin pääasiassa vain soiden synty. Kuvista muistan, miten kavalasti lampi voi kasvaa umpeen ja syntynyt suo jää ‘piiloon’. Oli helppo kuvitella, miten pahaa aavistamattoman kulkijan alta maapohja yllättäen pettää ja suo imaisee hänet mutaiseen syvyyteen.
Kesti kymmeniä vuosia ennen kuin löysin suot. Kesämökkimme sijjaitsee lähellä Torron suota, joka on etelä-Suomen laajin suoalue. Siellä on ollut helppo poiketa, nähdä suo ylhäältä paikallisista lintutorneista ja kulkea pitkospuilla. Vähitellen olen oppinut jotain soiden kasvillisuudesta, eläimistä ja vuoden kierrosta. Soiden tuoksu ja hiljaisuus ovat tulleet tutuiksi. Ja olen oppinut ymmärtämään soiden mittaamattoman arvon Suomen luonnossa.
Mutta vieläkin katselen soita turvallisesti vain pitkospuilta tai soiden reunamilta :)